Amerikkalaiset ateistit

Jos ajatellaan ateismia ja uskonnottomia koskevaa tutkimusta, niin kaikkein eniten huomiota ovat saaneet amerikkalaiset. Suuri osa siitä, mitä ateisteista ja uskonnottomista tiedetään, perustuu amerikkalaisiin tai tarkkaan ottaen yhdysvaltalaisiin.

Amerikkalaista ateismia luonnehtii erityisesti se, että ateistit ovat halveksittu vähemmistö kulttuurissa, jossa uskonnollisuus on oletusarvo. Siksi ei ole yllättävää, että ateistien omakohtaisia kuvauksia kokoava Melanie E. Brewsterin toimittama Atheists in America (2014) sisältää paljon esimerkkejä ongelmista ja vaikeuksista, mutta myös vahvoista identiteetin ilmauksista.

Teoksessa on 27 ateistien kirjoittamaa kuvausta omasta elämästä. Ne on jaettu temaattisesti osioihin, kuten uskonnon jättäminen, ateismi ja ikääntyminen, ateismi työpaikoilla, perhe-elämä ja parisuhde. Ateismia tutkinut psykologian professori Brewster luo lyhyet katsaukset kaikkiin teemoihin. Lisäksi teoksessa on johdanto, jossa tarjotaan yleiskatsaus yhdysvaltalaiseen ateismiin ja ateisteihin.

Ateistien kertomuksia voi lukea monesta eri näkökulmasta. Jos lukee yleisen kiinnostuksen vuoksi, teos tarjoaa paljon sisältöä aihepiiristä kiinnostuneille. Jos lukee kohdennetummin, anti riippuu näkökulmasta. Itse pidin silmällä erityisesti kahta teemaa.

Ensiksi yritin hahmottaa, onko medialla mitään asemaa ateistien kertomuksissa. Oletin, että teema voi tulla esiin satunnaisesti, sillä median roolin pohdinta ei tavallisesti kuulu kääntymiskertomuksiin. Näin kävikin. Ihmiset kyllä toivat esiin, miten merkittävä rooli erilaisilla nettisivuilla, blogeilla ja kirjoilla oli heille. Se ei ole ateistiksi tulemisen syy, mutta mediasisällöt tukevat prosessia. Silti useimmat tarvitsevat tuttujen tukea tai ylipäätään kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia.

Toiseksi pyrin selvittämään, millaisia ateismin muotoja ja inspiraation lähteitä teksteistä löytyy. Halusin tietää, kuinka suuressa roolissa ns. uusateistit ovat ja miten teksteissä kommentoidaan niitä. Lisäksi minua kiinnosti, mainitaanko muita historian tuntemia ateisteja. Muutamille kirjoittajille Richard Dawkins ja Sam Harris ovat olleet tärkeitä. Vastaavasti teoksessa on esimerkki, joka kontrastoi Dawkinsin marxilaisittain orientoituneeseen sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostavaan ateismiin, ja asettuu kannattamaan jälkimmäistä. Tällaiset löydökset heijastelevat sitä kuvaa, joka on syntynyt muun kirjallisuuden perusteella: yksi keskeisistä jakolinjoista amerikkalaisessa ateismissa on siinä, onko ateismi vain jumalauskon puutetta ja uskontokritiikkiä vai pitäisikö ateismin kulkea käsi kädessä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksen kanssa.

Näiden linssien ulkopuolelta teoksesta jäi mieleen kaksi koskettavaa piirrettä. Ensinnäkin vanhusten kirjoittamat tekstit. Jos ikäihmisten sosiaaliset piirit ovat niin vahvasti kytkeytyneet seurakuntien toimintaan, mitä tekee yksinäisyyttä välttämään pyrkivä ihminen, joka kuitenkin haluaisi tavata samanikäisiä neutraalimmassa kontekstissa? Toiseksi erityisesti yksi teksti näyttää, miten hankalaa lasten kasvattamisesta voi tulla, jos (edelleen yhdessä olevista) vanhemmista toinen on vakaumuksellinen ateisti ja toinen aktiivisesti uskontoaan harjoittava mormoni.

Olisi kiinnostavaa lukea vastaavia tekstejä suomalaisilta ateisteilta ja uskonnottomilta. Näin voitaisiin vertailla kontekstien erilaisuutta. Toki oletan, että tällaisia tekstejä kirjoitetaan myös strategisesti. Kirjoittajat haluavat korostaa, miten marginalisoidussa ja paikon syrjityssä asemassa he ovat. Tämä on keskeinen osa mitä tahansa identiteettipolitiikkaa.