Moni kasvaa uskonnolliseen perinteeseensä ja pitää siitä kiinni, mutta moni myös hylkää sen syystä tai toisesta. Uskonnontutkijat ovat olleet pitkään kiinnostuneita uskonnollisista kääntymyksistä ja myös kääntymisprosesseista, mutta vain harvat ovat tutkineet uskonnottomaksi tulemisen prosesseja.
Yhdysvaltalainen Phil Zuckerman käsittelee uskontonsa (lähinnä kristinuskon) hylänneitä tuoreessa kirjassaan Faith No More: Why People Reject Religion. Hän on haastatellut yhdysvaltalaisia uskonnottomia ja antaa heidän kertoa laveasti kokemuksistaan. Loppuosaan on kuitenkin koottu aineistossa toistuneet perusteet ja tekijät, jotka ovat kertojien mukaan vaikuttaneet uskonnon hylkäämiseen. Näitä on yhdeksän kappaletta, jotka esittelen ottamalla pieniä vapauksia.
Vanhemmat. Molempien vanhempien uskonnollisuus on hyvä ennuste jälkeläisten uskonnollisuudelle. Toisen uskonnottomuus nostaa jälkeläisten uskonnottomuuden todennäköisyyttä. Vanhempien käsityksillä on merkitystä.
Koulutus. Uusi, esimerkiksi koulutuksen mukana tuleva viitekehys asioiden tarkasteluun saa toiset hylkäämään uskonnon.
Epäonni. Pahan ongelmalle ei ole kokemuksellisesti tyydyttävää ratkaisua. Epäonnen kohdatessa johtopäätös on toisille, ettei Jumalaa ole tai ettei pahan salliva Jumala ole palvonnan arvoinen.
Muut uskonnot ja kulttuurit. Jos moni kuppikunta sanoo olevansa ainoa tie pelastukseen, ihmiset alkavat epäillä, onko minkään samaa sanovan yhteisön viestissä mitään tolkkua. Myös erilaisiin elämäntapoihin tutustuminen ja/tai uuteen maahan muuttaminen saa ihmiset kyseenalaistamaan uskomuksensa ja tavanomaisen käyttäytymisensä.
Ystävät, kollegat, partnerit. Vaikka vanhempien näkemyksillä on merkitystä, muut läheiset ovat erittäin tärkeitä. Kavereiden välinpitämättömyys voi ”tarttua” tai joskus kaverit voivat jopa argumentoida toisen pois uskonnostaan. Seura tekee kaltaisekseen.
Politiikka. Yleistäen, Yhdysvalloissa vahva uskonnollisuus kulkee käsi kädessä konservatiivisen politiikan kanssa. Toisenlainen politiikka kytkeytyy useammin uskonnottomuuteen. Seura tekee kaltaisekseen ja samanmielisyys ulottuu elämänalueelta toiselle. Esimerkiksi konservatiivista politiikkaa vastustavien joukossa ei ole välttämättä helppoa olla vahvasti uskonnollinen.
Seksuaalisuus. Moni ratkaisee halujen ja uskonyhteisön asettaminen rajoitteiden mahdollisen ristiriidan hylkäämällä uskonnon. Joillekin haastateltavista seksi assosioitui syntiin ja aiheutti henkilökohtaisen syyllisyyden tunteen. Tunteesta pääsi eroon hylkäämällä uskonnon (joissakin tapauksissa tunne jatkui vielä avioliitossa). Lisäksi homoseksuaalisuus ja biseksuaalisuus vaikuttavat uskonnon hylkäämiseen, varsinkin yhteisöissä, joissa niihin suhtaudutaan ympäröivää yhteiskuntaa kielteisemmin.
Käsitykset Saatanasta ja helvetistä. Toiset kasvatetaan pelkäämään Saatanaa ja helvettiä. Mikäli usko niihin heikkenee iän myötä (kuten tavallista on), aiheilla pelottelun jättämä kielteinen tunne on toisille riittävä syy hylätä muutkin uskonnon osat.
Uskovaisten kielteiseksi arvotettu käyttäytyminen. Tämä ei varsinaisesti vaadi selitystä. Kukapa haluaisi viettää aikaansa sellaisten seurassa, joiden käyttäytymistä ei pidä arvossa. Vaatii myös erityisiä ponnisteluja ylläpitää jaettuja uskomuksia, mikäli ei arvosta niitä ylläpitävien ihmisten käyttäytymistä.
Zuckerman on hyvin tietoinen, että omakohtaisissa selonteoissa annetut perusteet eivät ole välttämättä objektiivisia syitä, jotka tekisivät ihmisistä uskonnottomia yleisesti. Perusteet eivät myöskään ole yllättäviä. Ne kuitenkin tarjoavat listan tekijöistä, jotka varmasti vaikuttavat ihmisten vieraantumiseen uskonnoiksi luokittuneista katsomuksista ja yhteisöistä erityisesti länsimaisissa kristillisissä konteksteissa.
Tästä ja muusta Zuckermanin tutkimustyöstä on tarjolla lisää 18. tammikuuta, kun hän luennoi Turussa.
Blogialustan huonoihin puoliin kuuluu se, että tekstinkäsittelyohjelman vaihtaminen muuttaa myös fontin, siitä huolimatta että olen määrittänyt sen samaksi kuin aikaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti