Sosiologian professori Steve Fuller on viime vuosina esittänyt useissa yhteyksissä, että tieteen tulevaisuuden kannalta olisi tarpeen pitää teologia lähellä tiedettä, jos ei muuten niin hypoteesien keksimisen ja motivoinnin heuristisena resurssina.
Fuller jatkaa tämän näkemyksen kehittelyä uudessa kirjassaan ”Science”, joka on paikoitellen kontroversiaalinen, provokatiivinen ja idiosynkraattinenkin. Sen sijaan että käsittelisin hänen perustavia väittämiä, poimin kirjasta yhden vähemmän olennaisen kohdan. Ateismista kirjoittaessaan hän esittää muunnoksen kuuluisasta Pascalin vedonlyönnistä (kuvassa). Se menee näin:
Jos uskon, en tule koskaan tietämään, että olin väärässä (koska ei ole olemassa kuolemanjälkeistä elämää) ja tämän uskomuksen pohjalta olen saattanut tehdä jotain hyvää elämäni aikana.
Jos en usko, en ole nauttimassa siitä, että olin oikeassa (koske ei ole kuolemanjälkeistä) ja kukaan elossa olevista ei ole siinä asemassa, että voisi tietää, että olin oikeassa.
Tätä Fuller pitää erittäin vahvana pragmaattisena argumenttina ateismia vastaan. Fuller on tietoinen, että tämä toimii vain, jos ajattelee teistien olevan ateisteja taipuvaisempia tekemään hyviä tekoja. Siten kuitenkin ajattelevat lähinnä jotkut uskovaiset ja ilmeisesti Fuller itse.
Pragmaattinen vasta-argumentti löytyy ranskalaiselta materialistilta paroni d’Holbachilta (1723–1789), joka ajatteli uskon Jumalaan perustuvan harhaiseen mielikuvitukseen. Hänellä oli suora vastaus kysymykseen, mitä jos hän sittenkin on väärässä ja kohtaa kuoltuaan Jumalan rangaistuksen: hän onnittelisi itseään siitä, että oli eläessään vapaa sellaisen tyrannin ikeestä.
D’Holbachin vastaus on toki melkein 300 vuotta vanha. Silti se on harvinaisen ryhdikäs ja piristävä, toisin kuin niiden, jotka valittaisivat, ettei ollut tarpeeksi todisteita.
Pascalin vedonlyönnissä d’Holbachin vastaus sotkee nelikentän, jossa ”Jumalaa ei ole, ei uskoa” tarkoittaa hupia ja ”Jumala on, ei uskoa” tarkoittaa kirousta. D’Holbachille molemmat tarkoittavat elämää vapaudessa, vaikka jälkimmäisessä mahdollisena seurauksena olisikin kuolemanjälkeinen rangaistus.
Ateistien ja vapaa-ajattelijoiden bussikampanjassa vuonna 2009 jumalattomuus yhdistettiin ensisijaisesti huolettomuuteen ja elämästä nauttimiseen. Iskulausetta ”Jumalaa ei todennäköisesti ole. Lopeta huolehtiminen ja nauti elämästä” kritisoineet uskonnolliset ihmiset totesivat, että myös he nauttivat elämästä. Siten heidän iskulause voisi olla loppuosaltaan sama. Vain alkua pitäisi muuttaa: ”Jumala on.”
Pehmeät iskulauseet kätkevät poliittisen ulottuvuuden. Molemmissa versioissa nimittäin oletetaan, että asiat ovat jokseenkin mukavasti, kunhan toinen osapuoli ei häiritsisi. Slavoj Žižek onkin todennut, että todellinen (vallankumouksellinen) ateisti sanoisi: ”Jumalaa ei ole. Kaikki riippuu meistä, joten meidän tulee huolestua jatkuvasti.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti