lauantai 8. toukokuuta 2010

Vaalien loppu on politiikan alku

Britannian vaaleissa konservatiivit olivat suurin puolue, kuten sanomalehtien kannoista pystyi ennustamaan (306 edustajaa). Labour (258) kärsi tappion, samoin kuin liberaalidemokraatit (57). Vihreät saivat ensimmäisen edustajan parlamenttiin eikä ole yllättävää, että se tuli Brightonista, joka tunnetaan edistyksellisenä kaupunkina. Vaalit siis olivat ja menivät, mutta paradoksaalisesti politiikka on juuri nyt kiinnostavampaa kuin missään vaiheessa ennen vaaleja.


Konservatiivit eivät kuitenkaan saavuttaneet enemmistöön vaadittavaa määrää, joka on 326 edustajaa. Se tarkoittaa sitä, että hallituksesta tulee niin sanottu ”hung parliament”, koalitiohallitus, johon britit suhtautuvat jostain minulle toistaiseksi käsittämättömästä syystä suurella varauksella.


Itse hallitusneuvottelut ovat parhaillaan käynnissä, joten siitä ei ole tarvetta spekuloida pitkästi. Vaa’ankielen asemassa ovat kuitenkin liberaalidemokraatit, joiden pitäisi päättää, mennäkö hallitukseen konservatiivien kanssa, mikä on hankalaa sekä konservatiivien vaalivoiton että poliittisten erimielisyyksien vuoksi. Liitto Labourin kanssa olisi myös mahdollinen, mikä antaisi liberaalidemokraateille paremmat kortit hallituksessa ainakin kolmella tavalla: 1) enemmän poliittista samanmielisyyttä, 2) suhteellisesti suurempi osuus verrattuna toiseen suureen puolueeseen (eli Labourilla on vähemmän edustajia kuin konservatiiveilla) ja 3) Labourin vaalitappion vuoksi se ehkä joutuisi antamaan konservatiiveja enemmän myönnytyksiä hallituskumppan(e)illeen.


Vaaleissa oli myös skandaali: ihmiset eivät päässeet äänestämään ollenkaan, koska vaalipaikat ruuhkautuivat. Siinä tuli taas esimerkki paikallisesta insinööritaidosta. Eikä tämä ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun ihmiset nimesivät Britannian kehitysmaaksi.


Itse kävin äänestämässä paikallistason vaaleissa, jossa valitaan ehdokkaita asuinalueelta. Siihen asukkailla on oikeus kansalaisuudesta riippumatta. Omassa paperissani oli kuusi vaihtoehtoa. Alueella on kaksi suurta, liberaalidemokraatit ja Labour. Valitsin summamutikassa ja sen kummemmin harkitsematta vihreiden edustajan. Myöhemmin kävi ilmi, että olin äänestänyt 22-vuotiasta opiskelijaa. Ainakin hän oli konservatiiveja vastaan, mikä tällä kerralla riitti itselleni hyväksi äänestyspäätöksen jälkikäteiseksi perusteluksi. Ehdokkaani ei tullut valituksi. Hän sai 574 ääntä, kun taas Labour puolueen valituksi tullut ehdokas sai 2901 ääntä. Äänestysprosentti asuinalueellani oli 45.6 %.


Vaalipaikkana oli sadan metrin päähän asunnostani tuotu työmaakoppi, jossa saattoi käydä laittamassa rastin ruutuun. Ei siinä viitsinyt edes perinteisille vaalikahveille lähteä.

1 kommentti:

Teemu Taira kirjoitti...

Mainitaan vielä se, että parlamenttiin valituissa on nyt kahdeksan muslimia. Määrä tuplaantui. Kolme heistä on naisia.

Ja kun media on nopea nimeämään ilmiöitä, niin kerrotaan, että äänestämisongelmista kärsineet ovat siis "viktoriaanisen systeemin" uhreja.